Rauma on Teva Finlandin tuotevalikoimasta ja logistiikasta vastaavan johtajan Liisa Rautialan syntymäpaikka ja lapsuuden kotikaupunki. Hänen sukunsa tarina kuitenkin viitoitti naisen elämää ja uraa lääkealalle pienestä saakka – ja tapahtumien alkulähteet sijoittuvat vahvasti pirkanmaalaisten Karkun ja Tyrvään pitäjien seuduille, josta Liisan suku oli kotoisin. Siellä Liisa kokee juuriensa sijaitsevan.
Liisan isoisä toimi Tyrväällä apteekkarina ja oli pienen pitäjän tekemisissä liimaava voima ihmisten välillä.
– Isäni isä Leo oli vanhanajan herrasmies ja luonteeltaan humaani. Hän käyskenteli joka paikkaan puvussaan. Häntä oli tavattaessa käteltävä ja käyttäydyttävä muutoinkin siivosti. Muistan viettäneeni hänen apteekkinsa työhuoneessa lukuisia hetkiä pienestä saakka ja jo silloin lääkkeiden maailma tuntui kiehtovalta esimerkiksi erikoisine tuoksuineen.
Lue myös Liisan teksti: Lääkejakelu selvisi ensikoetuksesta – poikkeustilanne vaatii yhä tarkkaa seurantaa
Liisan isovanhempien suvuissa oli tasa-arvon henkeä jo Suomen historian konservatiivisempinakin aikoina.
– Leo-vaarin kaikki kolme siskoa kouluttautuivat ylioppilaiksi ja yhdestä heistä tuli hammaslääkäri. Myös äitini isä Antti oli vahvasti tyttöjen kouluttamisen kannalla ja halusi että äitini ja hänen kaksi siskoaan lukevat ylioppilaaksi ja hankkivat itselleen ammatin.
Tyttöjä kannustettiin itsenäiseen elämään siis sekä isän että äidin suvuissa.
– Tämä oli 1910- ja vielä 1950-luvullakin edistyksellistä, Liisa painottaa.
Liisa Rautialan isoisä, apteekkari Leo Rautiala.
Rautainen naisen malli
Kotitalousopettajana toimineen Marianna-äidin perheestä löytyy vankkaa yrittäjätaustaa ja jämäkkyyttä. Liisan Aino-mumma, kuten Liisa häntä kutsuu, on ollut Liisalle roolimalli ja esikuva pienestä tytöstä saakka. Hän pyöritti jo 1940-luvun miehisessä bisnesmaailmassa omaa sahateollisuusyritystään. Rakentaja Oy:lla oli vahvaa vientitoimintaa Venäjälle.
– Mumma oli matriarkka, naispuolinen teollisuuspatruuna, joka johti toimintaa jämäkällä otteella, välillä karskistikin. Se ote sopi sen ajan henkeen ja bisnes toimi. Itse sovellan modernia, yksilöllistä johtamistapaa – mutta mummalta opin muun muassa sen, että nainen voi menestyä urallaan sekä olla johtajana.
Liisa muistaa tarinan, joka kuvastaa hänen mummansa persoonaa yritysjohtajana.
– Sodan aikana sahalla työskenteli suomalaisten työmiesten ohella venäläisiä sotavankeja. Näiden ryhmittymien välille tuli erimielisyyksiä ja työnjohto ei ollut saada tilannetta rauhoittumaan. Viimeisenä toimenaan alijohto uhkasi työntekijöitä äärimmäisellä keinolla: paikalle uhattiin kutsua ”rouva”, mummani. Tämä keino rauhoitti tilanteen kuin tilanteen, Liisa kertoo nauraen.
– Tämän yrityksen vuosittaiset hallituksen kokoukset sujuivat niin, että me lapset juoksimme ympäriinsä joka puolella, miehet toimivat kahvinkeittäjinä ja naiset hoitivat bisnespuolta. Kokous ei loppunut, ennen kuin päätökset olivat hänen toiveidensa mukaisia.
Aino veti yritystään lähes 50 vuotta ja Liisakin ehti työskennellä kesiä mummansa alaisuudessa.
Liisa vanhempiensa Juhanin ja Mariannan kanssa isovanhempiansa pihalla Väinölän talolla Karkussa.
Kannustava isä
Liisan Juhani-isä oli pohjakoulutukseltaan farmaseutti. Farmasiaa hän opiskeli isänsä Leon tavoin Helsingin yliopistossa. Juhanin uran merkittävin vaihe oli 35-vuotinen lääke-edustajan pesti Leiraksella.
Liisan jo lapsena isoisän apteekissa alkanut perehtyminen alaan jatkui, nyt isän kautta, sillä ajokortin saatuaan hän lähti isän myyntikiertueille mukaan.
– Ajat olivat silloin erilaiset. Sain näillä matkoilla ajaa autoa, harrastaa omia juttujani – esimerkiksi laskettelua. Istuin joitakin kertoja myös asiakkaiden kanssa samassa pöydässä. Sitä ei pidetty mitenkään erikoisena tuohon aikaan, Liisa kertoo hymyillen.
Isäsuhde oli myös uran ja naiseuden kannalta merkittävä.
– Isillä on tutkitustikin suuri merkitys tyttäriensä itseluottamuksen kasvussa. Menestyneiden naisten takana on usein kannustava isä. Keskustelin aina isäni kanssani tasavertaisesti, isäsuhde kasvatti siihen että mielipiteelläni on merkitystä.
Liisa Rautiala sai Laura-tyttärensä vuonna 2010. Laura saa valita oman urapolkunsa, kuten äitikin sai.
Ihmettelyäkin on ollut
Jo nuorena vaativissa tehtävissä toiminut Liisa on ollut koko uransa ajan ollut kehityshaluinen. Yllättävää on, että sosiaalisen ulkokuorensa alla Liisa näkee itsensä introverttina.
– Olen analyyttinen, tykkään suunnitella ja en ole koskaan ollut kauhean sosiaalinen. Mutta tietyllä tavalla introverttiin puoleeni yhdistyy kyky tulla ihmisten kanssa toimeen ja palautteen kautta voin todentaa, että olen ilmeisesti onnistunut esimiehenä hyvin. Olen ottanut palautteen vastaan ja yritän oppia. Käytän maalaisjärkeä, johtamisessa pitää antaa selkeät raamit ja kuunnella ihmisiä.
– Minun tehtäväni on saada koko tiimini loistamaan. Sparraan ja autan, olen kuin curlingpelaaja, joka harjaa kivensä reittiä tasaisemmaksi kohti voittoa, Liisa maalailee metaforalla.
Nykyisin paljonkin keskustelua aiheuttava miesten ja naisten välinen epätasa-arvo ei ole näkynyt Liisalle uran aikana.
– En ole kokenut, että sukupuoleni määrittäisi uraani, enkä ole kokenut esimerkiksi sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää. Olen aina ollut omistautunut työhöni ja pääsin jo urani alkuvaiheessa vaativiin töihin, kuten vastaamaan ulkomaankaupasta. Olin niin sanotun vanhan Leiraksen palveluksessa aluevientipäällikkönä Etelä-Amerikassa, Kauko- ja Lähi-Idässä. Ensimmäisiä työtehtäviäni oli irtisanoa koko Lähi-Idän jakelijaverkosto Schering AG:n ostettua Leiraksen Huhtamäki-yhtymältä.
Liisalta kyseltiin nuorempana, että eikö ole erikoista, kun hänenlaisensa nuori nainen keskittyy vahvasti uraansa ja vastaa liikeneuvotteluista alle 30-vuotiaana.
– Minulle se ei ollut lainkaan erikoista Aino-isoäitini esimerkin ansiosta. Kysymyksiä esitettiin etenkin ulkomaisten yhteistyökumppanien taholta.
Tulevalta uraltaan Liisa toivoo, että saisi oppia yhä lisää ja myös tehdä jotakin uutta.
– Uraa on vielä noin 15 vuotta jäljellä ja täytän 50 vuotta huhtikuussa – mikä tuntuu hullulta. Kyllä tässä vielä ehtii ja odotan eteen tulevia uusia uramahdollisuuksia – sillä niitä on tullut tähänastisellakin uralla monta kertaa eteen. Minun on ollut aina päästävä parantamaan maailmaa ja se on kantanut.
Tytärtä ei pakoteta alalle
Oman perheen perustamista Liisa siirsi uran ehdoilla, ja vuonna 2010 perheeseen syntyi tytär. Liisa ei tunnusta, että tyttären työura olisi viitoitettu valmiiksi lääkealalle.
– En millään lailla odota, että tyttäreni Laura lähtee alalle. Haluan, että hän löytää itse oman juttunsa. Kun ajattelen hänen luonnettaan, hän on paljon enemmän isäni kaltainen kuin esimerkiksi minun kaltaiseni. Isäni oli ulospäinsuuntautunut ja suurpiirteinen. Itse olen introvertimpi, vaikka ihmisten kanssa hyvin tulenkin toimeen.
– Meidän pitkäaikainen harrastuksemme on nyt mökin rakentaminen Leo-vaarin saareen, siellä Ellivuoren lähellä Karkussa. Tämä ei olisi mahdollista ilman tarmokasta yrittäjämiestäni. Mahdoton urakka rakentaa saareen, mutta halusin antaa Lauralle juuret. Siellä ne ovat minun osaltani, Karkussa ja Tyrväällä.
Maisema Liisa Rautialan juurilta, mökkirannasta Karkusta.
—
Paras neuvo, jonka olet elämässäsi saanut?
– Äitini siteerasi usein Aaro Helaakoskea: Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki. Jos haluaa valita tiensä, on oltava valmis tekemään työtä sen eteen. Lähes kaikki on mahdollista, jos on riittävän päättäväinen, valmis ylittämään esteitä ja näkemään vaivaa.
Kuka on roolimallisi?
– En osaa nimetä yhtä. Koitan ottaa opikseni kaikilta ja kaikissa tilanteissa. Äidin äidiltäni sain vahvan naisen mallin. Hänen elämäänsä ja lähipiiriään seuraamalla opin myös sen sudenkuopat. Koitin kuitenkin säilyttää siihen liittyvän rohkeuden, mutta opin hyvin konkreettisesti muiden kuuntelemisen merkityksen.
Mikä on ollut omituisin tapahtuma urallasi?
– Vuosia sitten asiakastilaisuudessa Jyväskylässä minulle ennestään tuntematon apteekkari halasi minua spontaanisti kuin vanhaa ystävää kun kuuli että olen isoisäni lapsenlapsi. Kyseinen apteekkari oli ollut Oriolan myyntiedustajana nuoruudessaan ja vaarini oli apteekkarina hänen asiakkaansa. Vaarini oli ollut hänelle ystävällinen ja kunnioittava – suhtautunut kuin perheenjäseneen. Opin yllättävästi ja konkreettisesti sen miten suuri merkitys sillä on miten kohtelemme toisiamme. Tämä hyvä voi kulkea vaikka sukupolvien yli.
Mikä on paheesi?
– Pippuripihvi naudan sisäfileestä.
Fakta
Liisa Rautiala
Johtaja, tuotevalikoima ja logistiikka
Syntynyt 4/1970 Raumalla
Ylioppilas 5/1989 Aronahteen lukio
KTM 12/1995 Turun Kauppakorkeakoulu
URA
Teva Finland Oy
9/2019 Associate Director Portfolio, Business Development and Supply Chain
Ratiopharm Oy
8/2016 Associate Director Portfolio and Business Development
7/2014 Head of Finance and Administration
1/2012 Business Controller
4/2009 Head of Sales and Marketing
1/2006 Head of Portfolio Management Nordics and Baltics
2/2002 Nordic Portfolio Manager
AstraZeneca Oy
3/2000 Product Manager
Leiras Oy International Business
11/ 1998 Area Export Manager
10/1997 Product Manager
4/1997 Project Coordinator
2/1996 Export Assistant
