Unihäiriöitä on yli 80 ja ihmisellä voi esiintyä useampia unihäiriöitä samanaikaisesti. On hyvä tiedostaa, että unihäiriöt ovat sairauksia ja niillä on tautiluokitus. Huono nukkuminen ei siis liity tai ole seuraus aina jostain muusta, niin kuin turhan usein edelleen myös me lääkärit ajattelemme, potilaista puhumattakaan. Miksi tämä on tärkeää tietää? Hankalatkin unihäiriöt ovat pääsääntöisesti hyvin hoidettavissa tunnistamisen jälkeen.
Tunnistaminen lienee suurin haaste unihäiriöiden hoidossa. Potilas ei itse edes ymmärrä, että hänen vallitseva olotilansa ei ole normaali, sillä univajeeseen tottuu. Tai sitten, vastaanotolta lähtiessään, asiasta huikataan ovenraosta, jolloin lääkäreille ei jää edes aikaa paneutua asiaan kunnolla.
Kun vastaanotolle hakeutuu väsyneen näköinen ihminen tai kun taustalla esiintyy huonoa keskittymistä ja muistiongelmia tai kun potilas valittaa aivosumua tai haasteena on ylipaino tai lääkityksestä huolimatta korkeat verenpaineet, tulisi hälytyskellojen soida. Kysykää potilaaltanne aina myös unesta. Muutama kysymys:
- Nukutko mielestäsi laadukkaasti?
- Oletko päivisin energinen / onko sinulla vielä puhtia työpäivän jälkeen?
Ja luottakaa kliiniseen silmäänne tilanteen suhteen.
Miksi näin tulisi toimia? Todennäköisesti tunnistamalla ja hoitamalla potilaan unihäiriön edesautatte hänen ongelmansa korjaamista.
Unettomuus
Unettomuus on yleisin unihäiriö. Se ilmenee tavallisimmin nukahtamisvaikeuksina tai yöllisinä heräämisinä. Unettomuuden hoidossa hyvä unen huolto on elintärkeää eli potilas itse omalla toiminnallaan ja ajatuksilla tukee nukkumista. Kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä (CBT-i) käytetään laajalti unettomuuden hoidossa. Lääkehoito tulisi aina arvioida yksilöllisesti tarpeen mukaan ja potilasta tulisi informoida tyypillisistä sivuvaikutuksista, jotteivat ne tule yllätyksenä. Tavoitteena olisi käyttää pienintä mahdollista vaikuttavaa lääkemäärää unen tukemiseksi päiväaikaisten haitallisten oireiden välttämiseksi.
Uniapnea
Uniapnea lienee toiseksi yleisin unihäiriö. Arviolta 300.000–400.000 suomalaista sairastaa uniapneaa. Haasteena uniapneassa on, että valtaosa potilaista on edelleen tunnistamatta. Uniapneassa unen laatu heikkenee ja syntyy univajetta. Ennen kuin uniapnea kehittyy vaikea-asteiseksi, ihminen voi kokea nukahtavansa hyvin, jopa poikkeuksellisen hyvin ja nukkuu pitkiä jaksoja. Uniapnea on krooninen, etenevä sairaus. Yleisin syy uniapneaan on ylipaino sekä nielun että purennan rakenteelliset altistavat tekijät. Uniapnean hoidossa tavoite olisi syynmukaisessa hoidossa, painonpudotus ylipainon ollessa kyseessä. Uniapneakiskohoitoa käytetään lievemmän uniapnean hoidossa. Ylipainehengityshoito (CPAP) tulee kyseeseen hankalimmissa tapauksissa tai jos uniapneaan liittyy vireystilan alentumista. On hyvä tiedostaa, että uniapnea on unihäiriö, mutta se on myös merkittävä riskitekijä lisääntyneeseen sydän- ja verisuonisairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Hoidolla nuo riskit saadaan pienenettyä. Siksi uniapnean tunnistaminen on potilaillemme elintärkeää.
Levottomat jalat
Kolmas yleinen unihäiriö on levottomat jalat oireyhtymä. Levottomien jalkojen oireyhtymä on yleinen neurologinen sensorimotorinen sairaus. Se ilmenee pakonomaisena jalkojen liikuttamisen tarpeena, joka liittyy epämiellyttäviin tuntemuksiin etenkin jaloissa (kuumat, kylmät, kipua, puutumista, kutinaa jne.). Oireet ilmenevät levossa, ja ne ovat pahimmillaan iltaisin ja öisin. Ne vaikeuttavat nukahtamista illalla, ja potilaat valittavat usein unettomuutta. Noin 80 %:lla potilaista on myös yöllinen raajaliikehäiriö, joka saattaa rikkoa pahimmillaan unen laatua aiheuttamalla havahtumisia ja heräämisiä. Jälleen kerran haasteena on tunnistaminen. Valtaosa ihmisistä ei itse tunnista oireitaan, vaan ovat tottuneet niihin tai eivät ymmärrä oireiden olevan poikkeuksellisia. Terveelliset elämäntavat tukevat levottomien jalkojen hoitoa, tarvittaessa rautalääkitys tai lääkehoito. On hyvä tarkistaa myös käyttääkö potilas jotain lääkitystä, joka saattaa provosoida levottomia jalkoja.
Unihäiriöiden hoidon perusta on niiden tunnistaminen. Kysykää unesta. Luottakaa omaan arvioonne. Tehkää aina systemaattinen suunnitelma potilaan kanssa, kuinka lähdette unihäiriöitä hoitamaan. Usein unen kanssa kamppailevat potilaat ovat olleet ”heitteillä”, joten mielellään sopikaa hoidonarviointi esimerkiksi yhden tai kahden kuukauden päähän soittamalla tai seurantakäynnillä tilanteen mukaan. Uniapneaepäilyssä ja muissa hankalissa, pitkäaikaisissa unihäiriöissä tulevat unitutkimukset kyseeseen.
NPS-FI-00377-10-2024
