Yksilölle lääkepäänsärky on merkittävä, elämänlaatua heikentävä haitta. Se ei ole ihan mitätön ongelma, sillä lääkepäänsärky on tärkein migreenin kroonistumiselle alistava ulkoinen tekijä. Tarkkaa tietoa ongelman yleisyydestä Suomessa ei kuitenkaan ole.
– Suomessa asiaa ei ole tutkittu, mutta esimerkiksi Ruotsissa on todettu, että kaksi sadasta kärsii lääkepäänsärystä. Voidaan olettaa, että meillä lukemat ovat samaa luokkaa. Joissain kehittyvissä maissa esiintyvyys on todettu vielä suuremmaksi, Artto selventää.
Lääkepäänsärky ei kuitenkaan ole pelkästään yksilön ongelma, sillä kustannukset tuntuvat myös yhteiskunnalle. Artto vertailee ongelmaa migreeniin:
– Kustannuksia verrannut tutkimus vuodelta 2012 summasi yksittäisen migreenipotilaan vuosittaisiksi kustannuksiksi 1222 euroa ja lääkepäänsärkypotilaan vastaavasti 3561 euroa. Koko EU:n tasolla tarkasteltuna vastaavat vuosittaiset kustannukset olivat 111 miljardia euroa migreeniin ja 37 miljardia euroa lääkepäänsärkyyn.
Migreenipotilaat muita alttiimpia lääkepäänsärylle
Lääkepäänsärky saa yleensä alkunsa salakavalasti. Se kehittyy vähitellen, kun kipulääkkeitä käytetään liian usein.
– Tyypillinen tilanne on esimerkiksi se, kun migreenikohtauksia esiintyy lisääntyvästi ja samalla kipulääkkeitä otetaan tiuhempaan. Jossain vaiheessa migreeni saattaa kadottaa kohtausmaisen luonteensa, jolloin voi olla vaikea erottaa milloin edellinen kohtaus loppuu ja seuraava alkaa, Artto selventää.
Migreenipotilaalle lääkepäänsärky voikin olla erityisen haitallinen, sillä se voi tarkoittaa kohtauksittaisen migreenin muuttumista krooniseksi. Hyvin aktiivisesta migreenistä kärsivät potilaat ovatkin suurimmassa riskissä altistua lääkepäänsärylle, koska migreenin takia kipulääkkeiden käyttö saattaa olla normaalia yleisempää.
– Migreenipotilaat ovat oletettavasti kaikkein alttiimpia lääkepäänsärylle, mutta yhtä lailla myös muihin päänsärkysairauksiin, kuten jännityspäänsärkyyn, liittyy suurentunut riski. Ongelmallinen tilanne muodostuu erityisesti silloin, kun potilaalla on aktiivisen migreenin lisäksi muitakin kipusairauksia, jotka edellyttävät runsasta kipulääkkeiden käyttöä, Artto kertoo.
Jotta ongelmaan voidaan terveydenhuollossa entistä paremmin puuttua, tulisi tietää lääkepäänsärylle altistavat tekijät ja riskiryhmät. Lääkepäänsäryn kehittymisen riskiä ja mekanismia ei kuitenkaan täysin ymmärretä, mutta näyttää siltä, että yksilöiden välillä on suuria eroja alttiudessa. Mahdollisesti ainakin perintötekijät selittävät eroja, ja lisäksi ylipaino, masennus, ahdistus, liikunnan harrastamattomuus, naissukupuoli ja tupakointi lisäävät lääkepäänsäryn riskiä.
Jos potilas kärsii kroonisesta päänsärystä ja käyttää runsaasti kohtauslääkkeitä, on aina syytä miettiä lääkepäänsäryn mahdollisuutta. Lääkepäänsäryllä on myös taipumus uusiutua ja monet potilaat tunnistavat ilmiön itsellään ja osaavat myös siihen puuttua.
Mitä on lääkepäänsärky?
Lääkepäänsäryksi määritellään lääkkeen käytön aiheuttama uusi päänsärky tai aiemman päänsäryn paheneminen. Se alkaa usein aamuyöllä, kun särkylääkkeen vaikutus loppuu. Särky voi poiketa alkuperäisestä, hoitoa vaatineesta särystä, se on tylppää ja siihen voi liittyä pahoinvointia, ärtymystä ja univaikeuksia.
Päänsärkylääkkeiden liikakäyttöön liittyvää lääkepäänsärkyä on syytä epäillä, jos päänsärkyjä on 15 päivänä tai useammin kuukaudessa, jos yli kolmen kuukauden ajan on käytetty liikaa päänsärkylääkkeitä ja päänsärky ei selity muista tekijöistä. Kaikki päänsäryn hoidossa käytetyt kohtauslääkkeet voivat liikaa käytettynä aiheuttaa lääkepäänsärkyä1.
Lääkärin on melko helppo tunnistaa, onko kyseessä tavallinen, eli episodinen migreeni vai lääkepäänsärky, sillä migreeni ilmenee yleensä kohtausmaisesti.
– Kroonisen migreenin suhteen erottaminen voi olla hankalampaa. Yleisellä tasolla tiedetään runsaan kohtauslääkkeiden käytön lisäävän päänsäryn kroonistumisen ja lääkepäänsäryn riskiä, mutta yksilön kohdalla voi olla vaikea sanoa johtuuko päänsäryn kroonistuminen lääkkeiden liikakäytöstä vai onko lääkkeiden runsas käyttö vain seuraus muuten hyvin aktiivisesta päänsärkysairaudesta, Artto pohtii.
Tietoisuuden lisääminen on avainasemassa
Ei tule yllätyksenä, että hoidoista puhuttaessa tehokkainta ja mielekkäintä on ennaltaehkäisy, mutta lääkepäänsäryn kohdalla se toimii erityisen hyvin. Tietoisuutta tulisi pyrkiä lisäämään entisestään. Potilaiden koulutus on tärkeää, mutta sen lisäksi terveydenhoitoalan, ja erityisesti apteekkien henkilöstön koulutus lääkepäänsärystä ja sen riskistä auttaa ennaltaehkäisyssä.
– Kyllä tietoisuuden lisääminen lääkärien, hoitajien, farmaseuttien ja potilaiden keskuudessa on olennaista. Joissain maissa, kuten esimerkiksi Tanskassa on tehty väestötasolla tietoisuutta lisääviä kampanjoita, Artto mainitsee.
Kun potilaiden kanssa puhuu lääkkeiden käytöstä, olisi hyvä mainita, kuinka usein lääkettä voi turvallisesti käyttää. Kun varmistetaan lääkkeiden oikeaa käyttöä, keskitytään liian usein vain yksittäisiin annoksiin ja päivittäisiin annoskertoihin. Sen lisäksi tulisi puhua lääkkeen käytöstä kuukausi- ja viikkotasolla.
– Kansainvälisten suositusten mukaan esimerkiksi triptaaneja ei tulisi käyttää useammin kuin 10 päivänä kuukaudessa ja tulehduskipulääkkeitä enintään 15 päivänä kuukaudessa. Minusta on yksinkertaisempaa muistaa, että viikkotasolla ei tulisi käyttää kohtauslääkkeitä enempää kuin 2–3 päivänä, Artto muistuttaa.
Jotta lääkkeiden käyttö pysyy suositusten rajoissa, kannattaa potilaiden käyttää päänsärkypäiväkirjaa. Sen käyttöä voi suositella niin lääkärissä kuin apteekissa.
– Päänsärkypäiväkirja on keskeinen työkalu, kunhan siihen merkitään huolellisesti päänsärkypäivien lisäksi käytetyt kohtauslääkkeet. Se toimii ennaltaehkäisynä, mutta on tärkeä osa myös itse hoidon toteuttamista.
Päänsärkypäiväkirja voi olla yksinkertainen paperi tai sellaisen voi tulostaa esimerkiksi migreeniyhdistyksen nettisivuilta. Toisille sopivat paremmin puhelimeen ladattavat sovellukset. Tärkeintä on, että päiväkirjasta näkyy, kuinka usein päänsärkyä on ollut ja kuinka usein lääkkeitä on käytetty.
Migreenin estolääkityksellä voi välttää lääkevieroituksen aiheuttamat vieroitusoireet
Kun lääkepäänsäryn hoito tulee ajankohtaiseksi, se räätälöidään aina yksilöllisesti jokaisen potilaan kohdalla erikseen. Itsehoidossa on samat periaatteet kuin lääkärin ohjeistamana, mutta usein potilaat tarvitsevat ulkopuolista apua kierteen katkaisemisessa. Lääkärin lisäksi myös päänsärkyhoitaja voi tukea potilasta vieroituksessa.
– Vaikeissa tapauksissa hoitoa voidaan miettiä moniammatillisessa yhteistyössä, esimerkiksi lääkärin, psykologin ja fysioterapeutin tiimissä, mutta ongelmana taitaa olla, että tällaista on Suomessa rajallisesti tarjolla, Artto harmittelee.
Artton mukaan potilaan informoiminen on halpaa ja yksinkertaista toteuttaa vastaanotolla. Potilasta kehotetaan lisäksi pitämään päänsärkypäiväkirjaa, johon merkitään huolellisesti myös kohtauslääkkeet.
– Osa potilaista tarvitsee lääkevieroituksen, eli 2–4 viikon pidättäytymisen kohtauslääkkeistä. Toisaalta osalla potilaista ongelma vaikuttaisi ratkeavan optimaalisella migreenin estolääkityksellä. Valitusta hoidosta riippumatta, aina on syytä rajoittaa kohtauslääkkeiden käyttöä enintään 2–3 päivään viikossa.
Lääkevieroituksesta on monia erilaisia versioita. Perinteisesti ollaan 2–4 viikkoa kokonaan ilman kohtauslääkkeitä, jonka jälkeen seuraavien 2–4 viikon ajan saa ottaa kahtena päivänä viikossa jotain muuta lääkettä, kuin sitä, joka aiheutti lääkepäänsäryn.
– Eli jos esimerkiksi triptaanit ovat lääkepäänsäryn taustalla, voi potilas ottaa rajoitetusti tulehduskipulääkkeitä. Pahoinvointilääkkeitä voidaan käyttää lääkärin määräämänä niin sanottuna pelastuslääkityksenä samoin kuin kortisonikuuria, Artto kertoo.
Lääkityksen äkillinen lopettaminen aiheuttaa luonnollisesti vieroitusoireita. Vaikka pahimmat vieroitusoireet helpottuvat yleensä muutamassa päivässä, ensimmäiset päivät saattavat olla niin hankalia, että vieroituksen sopiva ajoittaminen ja sairausloma saattavat olla tarpeen. Lievemmät vieroitusoireet voivat jatkua viikkoja ja vaikuttaa merkittävästä toimintakykyyn. Lääkevieroituksen sijaan hoitona voidaankin käyttää migreenin estolääkitystä.
– Estolääkityksen optimoiminen on oleellista, ja uusimpien tutkimusten perusteella tämä on syytä tehdä jo hoidon alkuvaiheessa.
Jos taas lääkepäänsäryn taustalla on runsas opiaattien käyttö, ei lääkkeiden äkillinen lopettaminen yleensä ole realistinen vaihtoehto. Silloin on parasta ajaa lääkitys alas asteittain.
Työtä tietoisuuden ja koulutuksen lisäämiseksi on jatkettava
Päänsärky on yleinen syy hakeutua lääkärin vastaanotolle. Päänsäryn diagnoosi perustuu pitkälti anamneesiin, ja hoidon onnistumisen kannalta on olennaista tietää, hoidetaanko migreeniä, jännityspäänsärkyä, Hortonin neuralgiaa vai jotain muuta.
– Esimerkiksi migreeniä hoidettaessa on syytä tehdä selväksi, että satunnaisesti oireilevan sairauden kulmakivi on altistavien tekijöiden välttäminen ja kohtauslääkityksen optimoiminen. Toisaalta taas useana päivänä viikossa oireilevan migreenin kohdalla on syytä miettiä estolääkityksen optimointia ja kroonistumiselle altistavien tekijöiden, kuten kohtauslääkityksen käytön rajoittamista, Artto selventää.
Jotta lääkepäänsärky tunnistettaisiin ja tiedostettaisiin vielä nykyistä paremmin, koulutusta tulisi lisätä ja aiheesta puhua enemmän.
