Yhä monimutkaisemmassa yhteiskunnassa näille havaituille muutoksille ei ole olemassa yksinkertaisia selityksiä, mutta voisiko olla niin, että tarvittavat korjausliikkeet ovat melko yksinkertaisia, vaikkakaan eivät välttämättä helposti toteutettavia. Ilmeistä on, että pelkkä tilanteen kauhistelu ei tässä tilanteessa auta, vaan tarvitaan koko yhteiskuntaan ja erityisesti nuoren kasvuympäristöihin kohdistuvia muutoksia.
Nuoren kehitykseen ja mielen hyvinvointiin tarvittavat tekijät
Nuoren kehitykseen ja mielen hyvinvointiin tarvittavat tekijät ovat olleet jo pitkään tiedossa. Psykologi Erik H. Erikson kirjoitti yli 70 vuotta sitten ihmisen elämänvaiheista ja niihin liittyvistä kehitystehtävistä. Nuoren tärkein kehitystehtävä on oman identiteetin muodostaminen3 . Nuoren tulisi siis muodostaa käsitys siitä, kuka hän on ja mitkä asiat ovat hänen elämässään merkityksellisiä. Palaan myöhemmin digiajan mielenterveysvaikutuksiin, mutta on selvää, että sosiaalinen media voi sekoittaa identiteettiään etsiviä nuoria tarjoamalla loputtomasti erilaisia polkuja, joita lähteä seuraamaan. Vaihtuvien polkujen seuraaminen voi kadottaa nuorelta kyvyn pysähtyä ja jäädä pohtimaan todellisia toiveitaan, mikä johtaa kasvavaan ahdistukseen. Nuorilla on suuri tarve löytää oman tiensä vaihtoehtojen viidakosta ja tämä luo valtavaa painetta heille4 . Myös kasvava suorituspaine ja tarve tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä jo varhain näkyy todennäköisesti ahdistuksen kasvuna.
Pitkään on myös ymmärretty, millaisen kehitysympäristön nuori ihminen tarvitsee kasvaakseen terveeksi aikuiseksi. Keskeistä nuoren suotuisassa kehityksessä ovat turvalliset, ennakoitavat ja lämpimät ihmissuhteet, hyvät kasvatuskäytännöt sekä myös ympäristön tarjoamat myönteiset mallit5 . Tärkeää on myös myönteisen vuorovaikutuksen tukeminen jo vauvaiästä alkaen, mikä korostaa yhteiskunnan vastuuta myös vanhempien mielenterveyden tukemisesta. Jos lapsia ja nuoria halutaan tukea, ei ole järkevää jättää tukematta perheitä, joissa he varttuvat, vaan huolehtia perheiden taloudellisista ja muista tarpeista. Myöskään varhaiskasvatus tai koulut eivät ole asioita, joihin kannattaisi jättää panostamatta. Lasten ja nuorten ikäluokat ovat nykyisin niin pieniä, ettei yhtäkään alaikäistä tulisi päästää syrjäytymään tai myöhemmin mielenterveysperusteiselle työkyvyttömyyseläkkeelle – riittävä tuki ja ennaltaehkäisy on aina halvempaa myös yhteiskunnalle ongelmien korjaamiseen verrattuna.
Digitalisaation ja koronan vaikutukset mielenterveyteen
Yhtenä nuorten pahoinvoinnin laukaisijana on pidetty koronapandemiaa, joka eristi nuoret toisistaan ja myös tutkimusten mukaan lisäsi psykiatrista oireilua. Vaikka koronalla on varmasti ollut oma vaikutuksensa, uskon sen nostaneen pintaan jo aiemmin tapahtuneita muutoksia nuorten elämässä. Korona osoitti myös sen, mitkä tekijät nuorten elämässä ovat tukeneet hyvinvointia, ja näin ollen koronan voisi nähdä ikkunana siihen, mitä nuoret tarvitsevat elämässään. Koronan aikana psyykkisiä oireita oli vähemmän niillä, joilla oli fyysistä aktiivisuutta, mielekästä ajanvietettä, hyvät perhesuhteet ja sosiaalista tukea6 . Nämä mielenterveyttä tukevat tekijät toimivat varmasti edelleen koronan jälkeen.
Digitalisoituminen on helpottanut ihmisten elämää mutta on helpottanut varmasti myös psyykkisten ongelmien syntyä. Nuorilla on käytössään puhelinsovelluksia, joiden algoritmit on luotu addiktoimaan käyttäjänsä. Sosiaalisen median ongelmakäytön tiedetään olevan yhteydessä psykiatrisiin oireisiin kuten masennukseen ja ahdistukseen7 , ja puhelimen kautta nuoren identiteetti rakentuu erittäin epäedullisella tavalla. Siinä missä ennakoitava vuorovaikutus ja läheisten ihmisten välittäminen tukevat nuoren kehitystä, somessa näkyvä äärimmäisyys ihailun ja vihan välillä (joka tykkäysten ja solvaamisen muodossa näkyy pienimmillekin kansalaisille) on omiaan kasvattamaan epävarmoja ja epävakaita aikuisia. Nuorten aivot ovat hyvin herkkiä reagoimaan voimakkaasti sosiaalisen median kautta välittyvälle hyväksynnälle ja hylkäämiselle8 . On myös huolestuttavaa, että Ihailua somessa saattavat kerätä käytösmallit, jotka eivät tue nuoren hyvinvointia vaan enemminkin heikentävät sitä, kuten laihduttaminen tai itsensä vahingoittaminen. Puhelimen ja somen käyttö on suurella todennäköisyydellä yksi tekijä keskittymispulmien takana niin kotona kuin koulussa, ja lisääntyvissä ADHD-diagnooseissa ei varmasti ole kysymys pelkästään neuropsykiatristen häiriöiden esiintymisen lisääntymisestä, vaan myös ympäristötekijöiden muuttumisesta. Koska koulunkäynti on nuoren suotuisalle sosiaaliselle ja opilliselle kehitykselle välttämätöntä, olisin valmis kieltämään puhelimen käytön koulussa kokonaan.
Mielenterveyden perusta löytyy perusasioista
Tiettyjä perusasioita ei voi ohittaa puhuttaessa nuorten mielenterveydestä. Riittävä liikunta ja nukkuminen sekä päihteettömyys ovat nuorten hyvinvoinnin peruspilareita. Unen puute altistaa monille ongelmille kuten keskittymiskyvyttömyydelle. Nuorten unirytmi viivästyy biologisesti jonkin verran murrosiässä ja iltaan painottuva aktiivisuus ja älylaitteiden käyttö voivat entisestään vaikeuttaa nukahtamista. Vaikka vanhemmat saisivat älylaitteet nuorelta pois riittävän aikaisin, biologisen unirytmin viivästymisen takia koulupäivän aloittaminen hieman myöhemmin aamulla voisi tukea nuorten oppimista. Myös nuorten tukeminen päihteettömyyteen on vanhempien ja koko yhteiskunnan perustehtävä. Nikotiinituotteiden käyttö nuorilla on lisääntynyt ja nuorille kelpaavat nykyisin erityisesti nikotiinipussit ja sähkösavukkeet. Kaikki nikotiinituotteet aiheuttavat ja ylläpitävät nikotiiniriippuvuutta, ja tämän vuoksi myös lainsäädännöllisillä keinoilla tulisi käyttöön puuttua asiaan voimakkaasti.
Käytösongelmat ja nuorten väkivalta ovat olleet mediassa paljon esillä, ja ne toimivat ikään kuin näkyvänä jäävuoren huippuna nuorten pahoinvoinnista. Vaikka pitkään jatkuneiden käytösongelmien ja väkivaltaisuuden hoitaminen voi olla hankalaa, näitä ongelmia on mahdollista ennaltaehkäistä. Käytösongelmien Käypä hoito -suosituksessa korostetaan, että hyvin tuloksellinen tapa ehkäistä käytösongelmia on tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä ongelmanratkaisutaitojen opettaminen niin päiväkodeissa kuin kouluissakin5 . On kuitenkin huomioitava, että tunne- ja vuorovaikutustaitoja tulisi opettaa lapselle jo vauvaiästä alkaen, eli kasvatusvastuuta ei voi vain ujuttaa varhaiskasvatukselle tai kouluille. Tämä korostaa edelleen myös sitä, miksi yhteiskunnan tulisi kiinnittää huomiota vanhempien tukemiseen, koska vanhempien ongelmat näkyvät lähes poikkeuksetta suoraan lasten oireiluna.
Mitä nuoret siis tarvitsevat arjessa? Nuorten kehitykselle välttämätöntä on aikuisten läsnäolo ja välittäminen. Nuorille tulisi mahdollistaa vapaus toteuttaa itseään tiettyjen rajojen sisällä ja etsiä identiteettiään, ja näin myös auttaa heitä itsenäistymään lapsuuden perheestään. On keskestä vahvistaa nuoren omaa toimijuutta, joka on hyvän mielenterveyden ydinelementti. Perusasioiden varmistamisella voidaan ehkäistä nuorten oireilua ja tarvetta psykiatriselle hoidolle. On myös hyvä muistaa, että mielenterveys ei ole sama asia kuin täydellinen oireettomuus, vaan jokainen meistä välillä kärsii. Valtaosa ahdistus- ja masennusoireista ovat kuitenkin sellaisia, joihin ei tarvita mielenterveyden ammattilaista vaan ennemmin läheisten ja yhteiskunnan ymmärrystä ja tukea.
NPS-FI-00313-04-2024
Lue myös Henry Karlssonin aiempi artikkeli: Nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa
