Kudoksista on vaikeaa mitata lääkeainemääriä, joten yleensä seurataan elimistön lääkeainepitoisuuksia lähinnä veressä tai veriplasmassa, josta on poistettu verisolut. Jokaisella lääkeaineella on yksilöllinen plasmapitoisuuden vaihteluväli, ns. terapeuttinen ikkuna, jossa lääkeaine aiheuttaa toivotun hoitovaikutuksen. Matalammalla plasmapitoisuudella toivottua tehoa ei saada, ja korkeammat pitoisuudet aikaansaavat haittavaikutuksia. Annosmuutokset voivat aiheuttaa sen, että pitoisuudet karkaavat tältä terapeuttiselta alueelta erityisesti kapean terapeuttisen indeksin lääkeaineilla, joilla suurimman ja pienimmän terapeuttisen pitoisuuden suhde on alle 3. Esimerkkilääkkeemme, ibuprofeenin, plasmapitoisuuksien terapeuttinen ikkuna on n. 10–50 mg/l. Ibuprofeenin terapeuttinen indeksi on 5, mikä tarkoittaa, että se ei ole kovin herkkä annosmuutoksille.
Imeytyminen ja biologinen hyötyosuus
Lääkkeen ominaisuudet määrittelevät pitkälti sen, miten se käyttäytyy elimistössä. Myös potilaiden yksilölliset erot (esim. ikä, sairaudet ja perimä) voivat vaikuttaa merkittävästi lääkeaineen farmakokinetiikkaan. Suurin osa lääkkeistä annostellaan oraalisesti tabletti- tai kapselimuodossa, jolloin lääkeaineen on ensin liuettava ruoansulatuskanavassa, jonka jälkeen se voi imeytyä elimistöön. Merkittävin osa lääkeannoksesta imeytyy suolistosta. Lääkeaineen ominaisuudet (mm. koko, polaarisuus), lääkevalmisteen ominaisuudet (mm. apuaineet, suola- ja tuotemuoto) ja myös ruoka voi merkittävästi vaikuttaa liukenemis- ja/tai imeytymisnopeuteen.
Kun lääkeaine imeytyy suolen seinämän läpi, kohtaa se metaboliaentsyymejä, jotka voivat tunnistaa lääkeaineen ja muokata sen vesiliukoisempaan muotoon, metaboliitiksi. Metaboliitit ovat useimmiten myös on farmakologisesti inaktiivisia. Se osuus lääkeaineannoksesta, joka imeytyy suolesta ja välttää metabolian suolenseinämässä pääsee porttiverenkiertoon, joka kulkeutuu maksaan. Maksassa lääkeaine kohtaa taas metaboliaentsyymejä, jotka voivat pienentää sitä osuutta lääkeaineannoksesta, joka pääsee jatkamaan maksasta systeemiseen verenkiertoon. Metabolia, jonka lääkeaine kohtaa matkalla suolistosta systeemiseen verenkiertoon kutsutaan ensikierron metaboliaksi. Biologinen hyötyosuus on se osuus lääkeannoksesta, joka pääsee systeemiseen verenkiertoon, eli on imeytynyt suolistosta sekä välttänyt ensikierron metabolian.
Ibuprofeenin matka elimistössä
Ibuprofeeni imeytyy nopeasti suolistosta, ja lääkeannos imeytyykin lähes täysin. Noin 20 % annoksesta metaboloituu ensikierron metaboliassa, joten ibuprofeenin biologinen hyötyosuus on n. 80 %. Huippupitoisuus verenkierrossa saavutetaan yleensä 1–2 tunnin jälkeen annostelusta. Ruoka voi hidastaa imeytymisnopeutta, jolloin huippupitoisuus myös saavutetaan hitaammin, mutta se ei vaikuta imeytyneen lääkeaineen määrään. Vaikutus kipuun korreloi imeytymisnopeuteen, eli jos ibuprofeeni liukenee ja imeytyy nopeammin suolistosta, huippupitoisuus veressä saavutetaan aiemmin ja se on isompi, jolloin vaikutus kipuun on suurempi.
Kun lääkeaine on imeytynyt systeemiseen verenkiertoon, voi se jakautua elimistön muihin kudoksiin, joissa vaikutuskohdekin yleensä sijaitsee. Jakautumiseen vaikuttaa lääkeaineen ominaisuudet. Osa lääkeaineista hakeutuu voimakkaasti kudoksiin, kun taas toisilla sitoutuminen plasman proteiineihin on hyvin suurta, jolloin suurin osa lääkeannoksesta jää verenkiertoon. Tätä kudoshakuisuutta kuvataan jakautumistilavuudella. Jakautumistilavuus on kuvitteellinen tilavuus, joka tarvitaan laimentamaan lääkeaineannos samaan pitoisuuteen kuin sillä on plasmassa. Ibuprofeenin jakautumistilavuus on pieni, n. 7–15 l, koska se sitoutuu hyvin vahvasti plasman proteiineihin, joten suurin osa annoksesta löytyy verestä. Hyvin kudoshakuisilla lääkeaineilla jakautumistilavuus voi olla jopa tuhansia litroja. Ibuprofeeni kulkeutuu myös nivelnesteeseen ja aivo-selkäydinnesteeseen, joissa sen vaikutuskohde on. Huippupitoisuudet näissä saavutetaan hiukan myöhemmin kuin plasmassa.
Ibuprofeeni eliminoituu lähinnä metaboloitumalla
Lääkeainetta kulkeutuu takaisin verenkiertoon kudoksista sitä mukaa kun sitä verenkierrosta poistuu. Lääkeaineet eliminoituvat verenkierrosta pääosin maksan ja munuaisen kautta. Maksassa eliminaatio koostuu pääasiallisesti metaboliittien muodostumisesta, mutta lääkeaine voi myös erittyä muuttumattomana sapen kautta ulosteisiin. Maksasta metaboliitit kulkeutuvat joko takaisin verenkiertoon tai erittyvät sapen kautta ulosteisiin. Munuaisissa ei muodostu merkittäviä määriä metaboliitteja, mutta ne suodattavat ja erittävät verenkierrosta vapaata lääkeainetta ja myös metaboliitteja virtsaan. Ibuprofeeni eliminoituu lähinnä metaboloitumalla ja sen metaboliitit ovat farmakologisesti inaktiivisia. Vain pieni osa annoksesta (<20 %) erittyy muuttumattomana sapen tai virtsan mukana, ja pääosin annoksesta muodostuu metaboliitteja, jotka erittyvät virtsan kautta. Ibuprofeenin puoliintumisaika plasmassa on lyhyt, n. 2–3 h, joten sitä on annosteltava useamman kerran vuorokaudessa, jotta pitoisuudet pysyvät terapeuttisen ikkunan sisällä.
NPS-FI-00321-06-2024
Lue myös Mika Wallinin artikkeli: Itsehoidon kipulääkkeen valintaan tarvitaan aina farmaseuttista neuvontaa ja opastusta.
