Ripulilääkkeen ostaja apteekissa
Suomessa on arviolta yli 500 000 diabetesta sairastavaa, joten tällaisen asiakkaan kohtaa apteekkityössä lähes päivittäin. Muistan erityisen elävästi seuraavan asiakastapauksen, joka osui kohdalleni hiljattain.
Asiakas tuli apteekkiin hakemaan äidilleen ripulilääkettä ilman reseptiä. Kysyttäessä tarkemmin oireilusta ja lääkkeen käyttötarpeesta kävi ilmi, että äiti oli käyttänyt kyseistä lääkettä jo yli puolen vuoden ajan lähes päivittäin. Itsehoitolääkkeen myynti keskeytyi tähän havaintoon ja siirryimme reseptitiskille tutkimaan asiaa tarkemmin. Epäilin, että äidin oireilun taustalla saattoi olla ajallisesti samaan aikaan ajoittunut diabeteslääkkeen annosnosto. Otin yhteyttä terveyskeskukseen asiakkaan luvalla ja sieltä ohjattiin asiakas tarkempiin tutkimuksiin.
Tytär palasi myöhemmin äitinsä kanssa kiittämään havainnoistani ja kertomaan, että oireilu oli saatu hallintaan pienillä lääkitysmuutoksilla. Lääkäri oli laskenut oireilun taustalla olevan lääkkeen annosta ja lisännyt rinnalle toisen diabeteslääkkeen tasapainottamaan verensokeria. Arki sujui taas paremmin – ja ilman aiemmin käytössä ollutta itsehoitoripulilääkettä.
Diabeetikko tarvitsee neuvontaa
Esimerkin tapauksessa heräsin ajattelemaan jälleen apteekin neuvonnan tärkeyttä. Diabeetikko saa neuvontaa monesta suunnasta ja monelta ammattilaiselta, mutta apteekin ammattilaisen hän kohtaa kaikkein useimmin. Uuden lääkkeen aloitus on erityisen kriittinen kohta ja silloin neuvontaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. On hyvä muistaa, että neuvontaa tarvitaan usein myös myöhemmissä kohtaamisissa. Voi olla, että vanha lääke aiheuttaa ongelmia, joita ei osata yhdistää lääkehoitoon liittyväksi tai aiemmin saadut ohjeet ovat unohtuneet tai ymmärretty väärin. Myös erilaiset yhteisvaikutukset, ikääntymismuutokset tai muut muutokset terveydentilassa (esimerkiksi munuaisten vajaatoiminta) voivat aiheuttaa uusia haasteita lääkehoidossa.
Itse pyrin antamaan neuvontaa jokaisella kohtaamisella myös ns. tuttuja lääkkeitä hakeville. Usein huomaa, että asiakkaalle voi tulla uutta tietoa näissä kohtaamisissa. Voi olla, että lääkkeiden annosteluohjeistus kaipaa kertausta tai esim. sokerinpoistajalääkityksen tauotusohjeet eivät ole tuttuja tai insuliinien annostelussa tai säilytyksessä on korjattavaa. Lääkeneuvonnan lisäksi tarvitaan myös muuta neuvontaa. Erityisen tarkkana saa olla apteekin haavahyllyllä ja itsellekin on joskus osunut kohdalle diabeetikoita, jotka ovat hoitaneet pitkäkestoisia ja vaikeita haavoja tavallisilla laastareilla huonolla menestyksellä omin päin. Näissä tilanteissa apteekin vinkki hakeutua terveydenhuoltoon voi pelastaa asiakkaan jalan amputaatiolta.
Apteekki voi auttaa pienellä vaivalla myös kontrollien toteutumisessa. Diabeetikot tarvitsevat kotimittausten lisäksi säännöllisiä kontrolleja terveydenhuollossa, joihin kutsumiseksi terveydenhuollon resurssit eivät välttämättä riitä. Itsellänikin on tullut vastaan asiakkaita, joiden kontrollikäynneistä on mennyt liian pitkä aika. Tämän asian puheeksi ottaminen apteekin tiskillä ei ota paljoa aikaa, mutta tälläkin voi olla iso merkitys hoidon onnistumisen kannalta.
Yhteistyöllä parempaan hoitoon
Parhaimmat mahdollisuudet onnistua diabeetikon hoidossa ovat silloin, kun apteekit ja muut terveydenhuollon yksiköt tekevät yhteistyötä ja käyvät vuoropuhelua hoitoketjun tehostamiseksi. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisen kannattaa pysähtyä jokaisella diabeetikon kohtaamisella kuuntelemaan hoitoon liittyvät huolet ja murheet sekä antamaan neuvontaa – diabeetikko tarvitsee ammattilaisen apua.
NPS-FI-00088-11-2022
