Kipukokemus muodostuu syvissä aivorakenteissa ja siihen vaikuttavat tunne, aivot sekä muisti. Tästä syystä pitkäkestoinen kipu on luonteeltaan aaltoilevaa, ja pahenemis- ja paranemisjaksot vaihtelevat.
Pelot, surut ja ahdistus saattavat voimistaa kivun kokemusta, mikä vaikuttaa siihen, että kipu on aina yksilöllinen ja todellinen kokemus.
Kipua ei voi yleistää koskemaan kaikkia samalla tavalla eikä kipua voi aliarvioida. Tutkimusten mukaan kipulääkitys ei saisi koskaan olla ainoa kivunhoitomuoto. Siihen pitää yhdistää lääkkeettömät hoitomuodot ja toimintakykyä ylläpitävä kuntoutus. Elintavoilla on olennainen rooli kivun hallinnassa.
Reseptitiskillä on hyvä mahdollisuus kysyä kivun kokemuksesta
Keski-ikäinen nainen tuli apteekkiin hakemaan reseptilääkkeitä kivun hoitoon. Lääkkeitä toimittaessani kyselin hänen kipuoireistaan. Kysyin häneltä, millaista kipua koet, missä tunnet kipua, kuinka voimakasta kipu on VAS asteikolla ja kuinka kauan kipua on kestänyt. Kysyin myös, kuka sinua tukee arjessa, kun kohtaat kipua? Kävi ilmi, että kiputuntemukset olivat jatkuneet pitkään ja sopivat kroonisen kivun oireisiin: sitkeä, vaikea ja kärsimystä tuottava kipu, johon liittyi turvotusta, ummetusta, unettomuutta, itkuherkkyyttä ja mielialan vaihtelua. Nainen kertoi, että kipu aaltoilee, ja pahenemisvaiheissa hän ei aina jaksa nousta sängystä.
Asiakas oli saanut apua kivunhallintaan lääkkeiden lisäksi myös lääkkeettömistä hoidoista, kuten kylmäaltistuksesta ja hieronnasta, sekä erilaisista kipugeeleistä.
Avoimen ja turvallisen dialogin avulla on mahdollisuus tarjota ravitsemusohjausta
Kysyin myös asiakkaan ruokavaliosta, käyttäen seuraavia kysymyksiä; millainen ruoka sinulle maistuu nykyään, valmistatko itse ruokasi, kuinka pitkä tauko on aterioiden välillä, montako lämmintä ateriaa syöt päivässä, millaisia ja montako välipalaa syöt päivässä ja kuinka paljon vettä juot päivän aikana? Asiakkaan ruokavalio oli ajoittain hyvä, mutta kiireessä ateriarytmi muuttui epäsäännölliseksi ja nälkä kasaantui usein iltaa kohden. Hän pyrki liikkumaan säännöllisesti, ja kertoi harrastavansa kiertoharjoittelutyyppistä liikuntaa sekä juoksulenkkejä. Lihaskuntoharjoittelu ei kuulunut hänen liikuntaohjelmaansa, mutta kehonhuoltoa asiakas kertoi tekevänsä 1-2 kertaa viikossa. Liikunta helpotti kipua, mutta saattoi joinakin kertoina aiheuttaa voimakasta väsymystä ja uupumista seuraavalle päivälle.
Olen opiskellut ravitsemustiedettä maisteriksi asti, joten pystyn asiakkaan vastausten perusteella huomaamaan, mikä on haasteellista ja mikä hyvää ruokavaliossa. Kartoituksen perusteella voin antaa tutkittuun tietoon perustuvia kokonaisvaltaisia ravitsemusneuvoja ja ohjeita ruokavalion laadun parantamiseksi.
Kehotin asiakasta suosimaan kasvispitoisia raaka-aineita sisältävää ruokavaliota. Tavoitteeni oli lisätä hyviä elementtejä hänen ruokavalioonsa, eikä koota kieltolistaa ei-sallituista ruuista.
Neuvoin asiakasta kiinnittämään huomiota ateriarytmiin. Pitkät tauot aterioiden välillä aiheuttavat nälän kasaantumista iltaa kohden. Säännöllinen ateriarytmi vähentää napostelua ja iltasyömistä. Kerroin myös riittävän veden juonnin tärkeydestä. Tarvittava määrä on noin 1-1,5 litraa päivässä fyysisen aktiivisuuden mukaan. Veden lisäksi voi juoda rasvattomia maitotuotteita, kasvimaitotuotteita, piimää, kahvia tai teetä.
Suosittelin asiakkaalle sydänmerkkituotteiden käyttöä ja valmiiden aterioiden täydentämistä salaatilla tai pakastekasviksilla.
Liikunnasta ja muista lääkkeettömistä hoidoista on myös apua
Ruokavalion ja lääkehoidon lisäksi liikunnalla on tutkitusti yhteys kipuun ja toimintakykyyn. Kerroin asiakkaalle verkossa olevasta maksuttomasta Terveyskylän Kivunhallintatalon itsehoito-ohjelmasta. https://www.terveyskyla.fi/kivunhallintatalo/tietoa-kivunhallintatalosta ja kannustin häntä tutustumaan materiaaleihin itsenäisesti.
Kerroin, että sivustolta löytyy hyviä harjoituksia kivunhallintaan ja joista voisi olla apua juuri hänen tarpeisiinsa. Sisältö on ammattilaisten tekemää ja perustuu tutkittuun tietoon. Korostin, etteivät harjoitukset korvaa lääkehoitoa, vaan voivat tukea sitä.
Seurantatapaamisessa havaittiin hyviä tuloksia
Asiakas oli halukas ehdottamaani seurantatapaamiseen. Kolmen kuukauden jälkeen tapaamisestamme hän kertoi noudattaneensa säännöllisempää ruokavaliota. Nyt ruokavalioon kuului myös enemmän kasvisvoittoisia raaka-aineita, proteiineja ja hyviä rasvoja. Tämä muutos oli vähentänyt iltanälkää ja tasapainottanut vatsan toimintaa. Lisäksi liikunta oli muuttunut lempeämmäksi ja kivun kokemus oli vähentynyt. Asiakkaan elämänlaatu oli merkittävästi parantunut.
Lopuksi
Apteekkien toiminta tulee jatkossa olemaan yhä enenevässä määrin lääkeneuvonnan ohella kokonaisvaltaista terveysneuvontaa. Oman kokemukseni perusteella apteekeissa voitaisiin enemmän hyödyntää ravitsemusohjausta ja liikuntaan liittyvää neuvontaa osana omahoidon tukemista.
Lue myös Mika Wallinin artikkeli: Itsehoidon kipulääkkeen valintaan tarvitaan aina farmaseuttista neuvontaa ja opastusta.
