Psykiatrisen potilaan kohtaaminen koetaan apteekeissa usein haastavaksi. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla sitä. Asiakas tulee kohdata inhimillisesti, empaattisesti, kysyen ja kuunnellen. Tärkeää on myös tukea lääkitykseen sitoutumista, koska noin puolet lääkkeen käyttäjistä ei käytä lääkkeitä lääkärin ohjeen mukaan.
Masennuslääkkeen käyttö saatiin jatkumaan
Nuorehko naishenkilö tuli apteekkiin hakemaan masennuslääkettä. Näin reseptistä, että edellisestä hakukerrasta oli kulunut jo tovi ja lääkkeiden olisi pitänyt loppua jo jokin aika sitten. Kysyin asiakkaalta, oletko muistanut hyvin ottaa tämän lääkkeen. Huomasin, että asiakas meni vähän vaikeaksi ja hieman häpeillen hän sanoi, ettei ole sitä nyt ottanut. Minä en tietenkään häntä tästä moittinut vaan kysyin, löydettäisiinkö me yhdessä jokin keino, jolla lääkkeen ottaminen olisi jatkossa helpompi muistaa. Asiakas kertoi, että oli aikaisemmin muistanut ottaa lääkkeen hyvin, kun se oli pöydällä sängyn vieressä ja hän otti sen heti herättyään. Hän ajatteli, että jatkossakin voisi olla hyvä laittaa lääke siihen.
Kerroin asiakkaalle, että lääkkeestä tulee helposti vieroitusoireita, jos se lopetetaan yhtäkkiä. Hän oli oireista hyvin tietoinen, koska hänelle niitä oli tullutkin. Sain häntä motivoitua lääkkeen käytön jatkamiseen sanomalla, että näiltä ihan turhilta oireilta voidaan välttyä sillä, että lääke on säännöllisesti käytössä. Ja samalla se vointikin on tietenkin parempi. Lopuksi ohjeistin vielä aloittamaan lääkkeen käytön ensin pienemmällä annoksella ja nostamaan lääkkeen vasta viikon kuluttua hoitoannokseen, jotta vältytään myös lääkkeen käytön aloittamisessa mahdollisesti tulevilta haittavaikutuksilta. Meillä oli asiakkaan kanssa antoisa keskustelu ja hän oli erittäin tyytyväinen neuvoista.
Joskus on tärkeää vaan kuunnella
Apteekkiin tullut asiakas kertoi, että hänellä on huono olla, huimaa ja tuntuu siltä, että jalat menevät alta. Hän epäili, että se johtuisi jostain lääkkeestä. Hänellä oli jokin aika sitten muutettu psyykenlääkitystä ja hän ajatteli, että uusi lääke ei ehkä sovi hänelle. Keskustelimme siitä, että näin tosiaan saattaa olla. Joskus pitää kokeilla useampia lääkkeitä, jotta löytyy se sopiva. Kehotin häntä olemaan yhteydessä lääkäriin ja painotin, että lääkitykseen ei saa omin päin tehdä muutoksia. Hän sanoi, että on yrittänyt jo olla yhteydessä lääkäriin, mutta ajan saaminen on haastavaa. Hän koki, että häntä ei haluta sairautensa (skitsofrenia) ja luonteensa vuoksi hoitaa kunnolla. Tai että häntä ei oteta tosissaan. Minä kuuntelin ja rauhoittelin. Vaikka en pystynyt sanomaan paljoa tai auttamaan asiakasta mitenkään hänen vaivassaan, selvästi asiakkaan olo helpottui, kun sai vain puhua asiasta jollekin. Koin, että tein tärkeää työtä, kun vain kohtasin ihmisen ihmisenä.
Asiakas uskoi lääkkeen olevan myrkytetty
Asiakas tuli apteekkiin ja sanoi, että hän ei voi syödä psyykenlääkettään, koska se haisee pahalle ja hän pelkää, että se on myrkytetty. Harhainen käytös saattaa apteekissa hämmentää tai joskus jopa pelottaakin. Tässä oli kuitenkin kyse asiakkaasta, jolla tiesin olevan hyvät hoitokontaktit. Itse asiakkaasta ei siis tarvinnut olla huolissaan. Kuuntelin asiakasta ja otin hänen huolensa tosissaan, koska hänelle se oli todellista.
Keskustelussa on tärkeää saada luotua luottamuksellinen ilmapiiri eli kehon kielellä ja puheilla osoittaa, että farmasisti on siinä asiakasta varten. Silloin viesti menee parhaiten perille. Kerroin asiakkaalle, että lääkkeet ovat Suomessa hyvin turvallisia ja tiukan valvonnan alla. Asiakas kuitenkin kieltäytyi käyttämästä kyseistä lääkettään ja halusi palauttaa sen apteekkiin. Keskustelimme siitä, että olisi kuitenkin hyvä jatkaa lääkkeen käyttöä, eikä lopettaa sitä kesken. Lopputulemana myin hänelle uuden pakkauksen samaa lääkettä. Tästä pakkauksesta asiakas uskoi, että sitä on turvallista käyttää ja lähti rauhallisin mielin apteekista.
Kun menet taas tiskin taakse
Psykiatrisen potilaan kohtaaminen ei ole sen kummempaa kuin muidenkaan asiakkaiden kohtaaminen. Keskustellaan, kysytään ja erityisesti kuunnellaan, mitä asiakkaalla on sanottavaa. Tilanteessa on hyvä luoda luottamuksellinen ilmapiiri. Luottamusta luodaan olemalla asiakkaaseen päin, keskustellaan hänen kanssaan ja ollaan empaattisia.
Psykiatrinen potilas tarvitsee myös lääkeneuvontaa. Hänelle kerrotaan erityisesti lääkkeen hyödyistä, mutta myös yleisimmistä haittavaikutuksista. Tärkeää on tukea lääkkeen käytön jatkumisessa. Itse käytän seuraavia kysymyksistä:
– Oletko muistanut hyvin ottaa tämän lääkkeen?
– Miten olet voinut?
– Onko tämä lääke toiminut niin kuin olet toivonut?
– Onko lääkkeen käytössä ollut jotain ongelmia?
Haluan rohkaista kaikkia apteekissa työskenteleviä kohtaamaan taidokkaasti myös psykiatriset potilaat. Apteekeissa osaamista löytyy kyllä! Se vain pitää tuoda näkyväksi.
Lue myös psykiatri Henry Karlsonin artikkeli Psykiatriset potilaat apteekissa
NPS-FI-00460-04-2025
