Rajaton farmasia -yhteistyön merkeissä Tevan Espoon toimistolla nähtiin mielenkiintoinen vieras kaukomailta, kun Badri K.C. kävi luonamme kertomassa nepalilaisesta lääkealasta ja terveydenhuollosta.
Badri, 36, asuu 25 000 asukkaan Banepan kaupungissa, joka sijaitsee keskisessä Nepalissa, 27 kilometriä pääkaupungin Katmandun itäpuolella. Hänen perheessään on 8-vuotias tytär ja 6-vuotias poika.
Hänen päivänsä jakautuvat apteekkarin ja yliopistoprofessorin tehtävien kesken. Hän on koulutukseltaan farmasian maisteri, proviisori, ja hän toimii apulaisprofessorina Katmandun yliopistossa.
– Aloitan päiväni meditoimalla ja kello 7 avaan apteekkini. Kello 9-16 opetan farmasiaa Katmandun yliopistossa ja viideltä palaan apteekille töihin, mies kertoo Teva Finlandin haastattelussa.
Pistetäänpä vieraallemme muutama visainen kysymys:
Kuinka paljon tiesit Suomesta ennen saapumistasi?
– Olin käynyt aiemmin Ruotsissa, ja tiesin Suomen olevan sen naapurimaa. IPSF:n ja FIP:n kautta olen saanut myös tietoa maastanne. Ystäväni oli täällä muutama vuosi sitten samoissa merkeissä ja hän kehui Suomen GPP-toteuttamista (Good Pharmacy Practice) lääkejakelussa suuresti. Minulla oli suunnitelmana päästä käymään Suomessa ja tämän ohjelman kautta se nyt onnistui.
Tevan lääketukkukaupan vastuunalainen johtaja Lasse Rautiainen ja apteekkari Badri K.C. kuvattuna Tevan tiloissa Espoossa.
Kuinka paljon tiesit Suomen farmasiasta ennen matkaasi tänne?
– En tiennyt siitä juuri mitään.
Miten mielestäsi Suomessa tehdään työtä Rajaton farmasia -yhteistyön hyväksi?
– Suomalaiset farmasistit eivät vain sovella GPP:tä ensiluokkaisesti, heillä on myös suuri sydän auttaakseen kansainvälisen lääkehuollon käytäntöjen parantamisessa.
Mikä on ollut yllättävintä Suomen-matkallasi?
– Ihmiset, heidän hiljaisuutensa ja hyvin säilynyt luonto sekä nykytaiteen hyvä taso. Ammatillisesti yllätyin alan sääntelyjärjestelmästä, joka on ainutlaatuinen.
Mitkä ovat sinun tavoitteesi ja ohjelmasi Rajaton farmasia -järjestön yhteistyössä?
– Missioni on sisäistää Good Pharmacy Practice (GPP). Teoriat voi opiskella verkon kautta, mutta käytännön soveltaminen on itse nähtävä. Aion jatkokouluttautua nimenomaan GPP-tutkimuksen saralla, ja olen Suomessa keskustelemassa apurahasta tätä varten.
Mitä kaikkea olet tehnyt Suomen-visiitilläsi?
– Apteekkari Eeva Teräsalmi suunnitteli ohjelmani kiitettävästi. Vierailin apteekeissa, lääketukuissa, niiden varastoissa, keskustelin Helsingin yliopiston kanssa apurahasta sekä tietenkin vierailin teidän luonanne Tevan toimistolla! Kaikki tämä on liittynyt GPP-osaamisen ja ymmärryksen kartuttamiseen. Vapaa-ajalla olen ehtinyt ulkoilemaan ja tutustumaan taiteeseen.
Minkälainen tilanne Nepalin terveydenhuollossa ja lääkehuollossa on tällä hetkellä?
– Nepalissa suurin osa terveydenhoitokuluista maksetaan itse. Osa terveydenhuollosta on valtion käsissä, mutta yksityiset tahot ovat mukana pelissä. Yksityisiä toimijoita on lukumäärällisesti enemmän. Vuoden 1978 lääkelaki on Nepalin farmasian perusta ja lakia tulee parantaa, että lääkemyynnistä voi tulla uskottavampaa ja ammattimaisempaa. Tällä hetkellä Nepalissa toimii noin 50 lääkealan yritystä ja lähiaikoina niitä on tulossa 30 lisää. Vaikka Nepalissa ei ole aktiiviainetuotantoa, olemme pystyneet tekemään maassamme lääkkeitä Nepalin tarpeisiin.
Miten sinusta tuli apteekkari?
– Minulla on suuri intohimo farmasian alaa ja ihmisten hoitoa kohtaan. Siksi haluan olla etujoukoissa kehittämässä apteekkitoimintaa GPP-hengessä. Olin töissä sairaala-apteekissa ennen kuin ryhdyin apteekkariksi.
Mitkä ovat Nepalin kansansairaudet tai yleisimmät hoidettavat vaivat?
– Meillä kärsitään tartuntataudeista yhtä lailla kuin perussairauksistakin. Tarttuvista ripuli ja lavantauti ovat yleisiä. Hengitysteiden tulehduksia on myös paljon.
Mitkä ovat Nepalin lääkealan suurimmat haasteet?
– Kilpailuasetelma on maamme 50 lääkeyrityksen välillä epäreilu. Emme ole myöskään pystyneet tekemään tutkimus- ja kehitystyötä riittävästi.
Miten logistiikka toimii vuoristoisen maan vaikeakulkuisissa maastoissa?
– Nykyisin äärimmäiset sijainnit tavoitetaan moottoripyörillä. Mutta aiemmin lääkkeitä kuljetettiin eläintenkin avulla. Lähiaikoina pilotoimme droneja kuljetustarkoitukseen, sillä kuljetettavat rahdit ovat usein pieniä määrältään.
– Lieviä vaivoja lääkitään ensin perinteisillä nepalilaisilla hoitomuodoilla, mutta etäisissä paikoissa on terveysasemia, joista saa peruslääkitystä. Näillä asemilla lääkevarasto on rajoitettu. Usein ihmiset joutuvat kävelemään lähimpään kaupunkiin tai pyytämään tutultaan palvelusta saadakseen tarvittavan lääkkeen tuotuna itselleen.
Suurin saavutuksesi apteekkarina?
– Se, että minulla on mahdollisuus kehittää asioita käytännössä (käytäntöteoria) ja jakaa tietoni yliopisto-opiskelijoille.
Onko Nepalissa apteekkarien omaa järjestöä?
– Tietyllä tavalla kyllä. Meillä on apteekinomistajien allianssi, siihen kuuluvat apteekinomistajat ja apteekin voi Nepalissa omistaa 72 tunnin peruskoulutuksen jälkeen. Kaikki omistajat eivät ole farmasisteja.
Mikä on suurin Rajaton farmasia -yhteistyön saavutus Nepalissa?
– Omalta kohdaltani voin sanoa, että rahoittamiseni oppimaan Suomen käytäntöjä, ja myös vuonna 2017 Anup Luitelin auttaminen Suomeen oppimaan apteekinhoitoanne. Olen saanut erittäin kattavasta ohjelmasta paljon irti ja palan halusta päästä viemään käytäntöjä Nepaliin!
