Apteekissa työskennellessä törmää usein verenpainetautia sairastaviin asiakkaisiin. Tämä ei ole ihme, sillä verenpaineongelmat ovat todella yleisiä Suomessa. Tutkimusten mukaan noin miljoona suomalaista käyttää verenpainetta alentavia lääkkeitä ja myös siitä johtuvat komplikaatiot (esim. sydäninfarkti, aivoinfarkti, aivoverenvuoto) ovat yleisiä.
Näidenkin lääkkeiden kohdalla suurin ongelma hoitojen onnistumiselle ei ole tehokkaiden lääkkeiden puute tai hinta, vaan huono hoitoon sitoutuminen. WHO:n vuoden 2003 raportin mukaan kehittyneissä maissa vain noin 50 % potilaista hoitaa kroonista sairauttaan ohjeiden mukaisesti. Korkeakaan verenpaine ei välttämättä tunnu ja verenpainelääkkeet mielletään usein tulevaisuuden ongelmien ennaltaehkäisijöinä. Tämän ei-akuutin luonteen vuoksi näillä lääkkeillä on haasteita hoitoon sitoutumisessa. Se, että lääkkeet ovat yleensä loppuelämän lääkehoitoja ei myöskään auta tässä asiassa.
Lääkärin saama vaikutelma potilaan hoitomyöntyvyydestä on epäluotettava mittari koska asiakkaat tavallisesti yliarvioivat hoitomyöntyvyytensä. Apteekissakin voi olla kynnys kertoa lääkkeiden poisjättämisestä tai unohtelusta, mutta asiakkaalle saattaa olla silti helpompaa keskustella näistä asioista apteekin ammattilaisen kuin lääkärin kanssa.
Apteekissa kannattaakin erityisesti näiden asiakkaiden kohdalla kiinnittää huomiota asiakkaiden hoitoon sitoutumiseen. Tämä onnistuu helposti silmäilemällä e-reseptistä toimitusvälejä ja lisäksi voi rohkeasti asiakkaalta kysyä, onko tämä muistanut ottaa lääkettään lääkärin ohjeiden mukaisesti. Tämä voi poikia hedelmällisiä keskusteluja, joissa voi perustella ammattilaisen näkövinkkelistä lääkkeiden ja lääkkeenoton muistamisen tarpeellisuutta.
Itselläni esimerkiksi oli pari viikkoa sitten apteekin reseptitiskissä asiakas, joka koki beetasalpaajalääkityksen vievän tehoa yrittäjän hektisistä työpäivistä ja urheiluharrastuksista. Hän oli ratkaissut ongelman siten, että otti verenpainelääkkeet vain maanantaisin. Hän koki voivansa näin paremmin eikä tuntunut stressaavansa asialla sen kummemmin. Hän ei myöskään mitannut verenpainettaan.
Kerran viikossa hoitoaan toteuttava asiakkaani yllättävän helposti kertoi omintakeisesta käytännöstään minulle ja siitä päästiinkin juttelemaan lääkehoidon tarkoituksesta ja kohonneen verenpaineen komplikaatioista pitkällä aikavälillä. Kerrottuani, että verenpaineen hoidossa on muitakin lääkkeitä lääkärin valittavana, asiakkaani ilme kirkastui ja hän lupasi ottaa yhteyttä lääkäriin hoidon uudelleensuunnittelua varten.
Tällaiset kohtaamiset herättävät mukavasti ajattelemaan omaa toimintaa asiakkaiden parissa. Itsekin päätin tämän kohtaamisen jälkeen pyrkiä laajentamaan omaa kanssakäymistä yhä useammin farmaseuttisesta lääkeneuvonnasta kokonaisvaltaisempaan vuorovaikutukseen. Pitäisi yhä useammin saada keskusteltua hoitoon sitoutumisesta ja esimerkiksi verenpainekontrollien toteutumisesta.
Apteekilla on todella paljon mahdollisuuksia auttaa verenpainepotilaiden hoidon onnistumisessa. Verenpainepotilas näkee apteekin ammattilaista useammin kuin ketään muuta terveydenhuollon ammattilaista ja asiointi apteekissa on helpompaa kuin missään muussa terveydenhuollon toimipisteessä.
Apteekki voi auttaa tässä asiassa kuuntelemalla ja keskustelemalla lääkehoidon onnistumisesta asiakkaan kanssa. Lisäksi tulisi käydä vuoropuhelua muun terveydenhuollon kanssa esimerkiksi paikallisten kontrollikäytäntöjen kanssa. Tämä mahdollistaisi sen, että apteekki voisi tukea muuta terveydenhuoltoa ilman, että informaatio on ristiriitaista.
Kaikkia terveydenhuollon ammattilaisia tarvitaan toimimaan yhteistyössä kroonisia sairauksia potevien kanssa. Moniammatillisella yhteistyöllä voimme yhdessä auttaa ihmisiä saamaan sairautensa paremmin hallintaan.
Näin minä lähdin etenemään asiakkaan nimeltä Juha-Matti kanssa
Katso video:
