Erot oraalisen lääkeaineen eri valmisteiden farmakokinetiikassa muodostuvat eroista lääkeaineen liukenemisessa ja imeytymisessä suolistosta. Kun lääke on imeytynyt ja päässyt verenkiertoon, sen jakautuminen, metabolia ja erittyminen on samanlaista, riippumatta valmisteesta. Tämän takia rinnakkaisvalmisteiden biologinen samanarvoisuus alkuperäisvalmisteen kanssa varmistetaan vertailemalla valmisteiden imeytymistä (lääkeaineen huippupitoisuuksia sekä lääkealtistusta) eikä esimerkiksi jakautumista tai eliminaatiota. Kun lääkeainetta imeytyy eri valmisteista yhtä paljon ja samalla nopeudella, myös lääkealtistus ja plasman huippupitoisuus ovat samankaltaisia, jolloin lääkkeiden vaikutukset ovat myös yhtäläiset.
Lääkeaineen liukenemisen vaikutus imeytymiseen
Jotta lääkeaine voi imeytyä suolistosta, sen on ensin oltava liukoisessa muodossa. Lääkeaineen fysikaaliskemialliset ominaisuudet vaikuttavat tietysti liukenemiseen ja imeytymiseen, mutta lääkeaineen eri valmisteilla voi myös olla eroja, jotka vaikuttavat siihen, miten nopeasti lääke vapautuu ja liukenee valmisteesta. Tabletin hajotessa lääkeaine vapautuu nopeammin, koska hajoaminen kasvattaa pinta-alaa, josta lääkeaine voi liueta. Monet tabletit hajoavat jo mahalaukussa, jolloin lääkeaine voi olla liuennut jo saapuessaan ohutsuoleen, jossa imeytyminen pääasiallisesti tapahtuu. Toisaalta depot- tai enterotabletit/-kapselit ovat suunniteltuja vapauttamaan lääkeainetta hitaasti, jolloin lääkeaine luonnollisesti myös pääsee imeytymään hitaammin elimistöön. Nopea imeytyminen on toivottua, kun halutaan saada nopea ja voimakas vaikutus, koska nopeasti imeytyvällä lääkeannoksella on korkeampi huippupitoisuus, ja se myös saavutetaan aikaisemmin, kuin vastaavan lääkeaineen toisella valmisteella, jolla on hitaampi imeytyminen.
Ibuprofeenin imeytyminen ja vaikutuksen nopeus
Esimerkkilääkkeemme ibuprofeeni imeytyy nopeasti suolistosta, ja lääkeannos imeytyykin lähes täysin. Ibuprofeenia on saatavilla monessa valmistemuodoissa, ja joissakin on merkittäviä eroja imeytymisnopeudessa. Hyvin hitaasti vapauttavia ibuprofeenin depotvalmisteita käytetään lähinnä kroonisiin kiputiloihin, kuten esimerkiksi nivelreumaan, jolloin halutaan saada tasaisempi ja pitempikestoinen vaikutus. Sen sijaan, jos halutaan saada nopea vaikutus, voidaan käyttää esimerkiksi pehmeitä nestekapseleita. Nestekapselin sisällä ibuprofeeni on valmiiksi liuenneena verrattuna tavalliseen tablettiin, jossa tabletin hajoamisen myötä ibuprofeeni alkaa liueta vasta suolessa. Tavanomaisesta tabletista huippupitoisuus saavutetaan yleensä noin puolitoista tuntia annostelusta, kun taas nopeimmin vapauttavissa valmistemuodoissa plasman huippupitoisuus on saavutettu jo noin puolessa tunnissa. Kun ibuprofeeni imeytyy nopeammin suolistosta, se kulkeutuu myös nopeammin nivelnesteeseen ja aivo-selkäydinnesteeseen, joissa sen vaikutuskohde on. Lisäksi, koska huippupitoisuus saavutetaan aiemmin, se on myös isompi, jolloin myös vaikutus kipuun on nopeampi ja suurempi, koska vaikutus kipuun korreloi pitoisuuteen.
Ruoan vaikutus imeytymiseen
Yleensä lääke imeytyy nopeimmin tyhjästä mahasta, varsinkin kun ottaa lääkkeen vesilasillisen kanssa. Vesi edistää lääkevalmisteen hajoamista ja lääkeaineen liukenemista ja siksi ottamalla lääkkeen vesilasillisen kanssa voi myös varmistaa, että riittävän suuri osa annoksesta imeytyy. Ruoka voi vaikuttaa merkittävästi sekä mahalaukun tyhjenemisnopeuteen että lääkeaineen liukenemiseen ja imeytymiseen. Monesti lääkkeen ottaminen aterian yhteydessä voi hidastaa lääkkeen imeytymisnopeutta, ja joskus se voi myös vaikuttaa imeytyneen lääkeaineen määrään. Toisaalta ruoka voi kuitenkin vähentää mahaärsytystä, jolloin lääke voi olla paremmin siedetty.
Ibuprofeenin kohdalla on nimenomaan havaittu, että ruoka hidastaa imeytymisnopeutta, jolloin vaikutus alkaa hiukan viivästyneenä, mutta ruoka ei kuitenkaan vaikuta imeytyneen lääkeaineen määrään. Ibuprofeenin aiheuttama mahaärsytys voi kuitenkin vähentyä, kun ottaa lääkkeen ruokailun yhteydessä.
Lue myös Heidi Kidron artikkeli Ibuprofeenin farmakokinetiikka – lääkeaineen kulku elimistössä
NPS-FI-00441-03-2025
