Kun Anniinalla todettiin migreeni ja hänelle aloitettiin lääkitys, hän ei tiennyt sairaudestaan juuri mitään. Myöhemmin hän oppi sairaudesta enemmän uuden lääkärinsä avulla ja asiat alkoivat loksahtaa kohdilleen. Hän sai vihdoin tietää migreenin esi- ja jälkioireista – eli tuntemuksista, jotka edeltävät ja seuraavat varsinaista migreenikohtausta.
”Oli mahtavaa tajuta, etten ollut tulossa hulluksi. Kun puhuin migreeniä seuraavasta huonosta olosta, minulle kerrottiin, että se oli täysin normaali jälkioire.”
Anniina haluaa jakaa oppimansa myös muille siltä varalta, että he kärsivät samasta ongelmasta. Jokaisen on kuitenkin viisasta keskustella oman lääkärin kanssa sairauden erityispiirteistä. Migreeniä sairastavan oireet voivat olla hyvin yksilölliset.
Kuva: Migreenin oirejatkumo. (1)
Aura ei ole migreenin esioire
Migreeniä edeltävien oireiden on helppo ajatella viittaavan auraan, mutta todellisuudessa aurallisesta migreenistä kärsivillä aura alkaa esioireiden jälkeen, juuri ennen migreenikohtausta.
”Monet ihmiset, joiden kanssa puhun ja jotka eivät tiedä paljoakaan migreenistä, ajattelevat, että kaikille migreenistä kärsiville ilmaantuu aura”, Anniina huomauttaa.
Hän arvelee tämän johtuvan siitä, että se on yksi suuren yleisön tuntemista migreenin piirteistä. Monelle tulee yllätyksenä, että vain noin 10–30 prosentilla migreenistä kärsivistä on aurallinen migreeni. Auraa pidetään lähtölaukauksena migreeniin; aurasta kärsivät voivat usein ennustaa, kuinka kauan aura kestää ja mitä tapahtuu sen kadottua.
Kuten suurimmalla osalla migreenin kanssa elävistä ihmisistä, Anniinalla ei ole auraa, mikä tarkoittaa, että häneltä puuttuu tulevasta migreenistä varoittava oire. Hänen on kiinnitettävä muita enemmän huomiota migreenikohtausta edeltäviin oireisiin ennakoidakseen, milloin migreeni todennäköisesti ilmaantuu, jotta hän voi ajoittaa oikein lääkkeiden ottamisen. Hän on joutunut selittämään monille, mitä migreenikohtauksen esioireet ovat ja miten ne voivat vaihdella.
”Monelle on vaikeaa ymmärtää, että kroonisesta migreenistä huolimatta jokainen kokee migreenin eri tavalla, eikä oireiden tunnistaminen ole aina helppoa”, Anniina muistuttaa.
Migreeniä edeltäviä oireita voi olla vaikea tunnistaa
Anniina ei huomaa usein migreenikohtauksen esioireita, vaan hänen puolisonsa tai läheiset ystävänsä tunnistavat lähestyvän kohtauksen merkit paremmin.
Anniinalla on lähes päivittäistä päänsärkyä, jota ei kuitenkaan aina voi pitää varsinaisena migreenikohtauksena. Todellista migreenikohtausta ennakoiva päänsärky on usein voimistuvaa ja enemmän toispuoleista. Tämän ennakoivan päänsäryn tunnistaminen migreenikohtauksen ennakko-oireeksi on kuitenkin hankalaa, koska Anniina on oppinut sietämään ja osittain jopa ohittamaan päivittäistä päänsärkyä. Hänen kohdallaan luotettavampi ja tunnistettavampi migreenikohtauksen ennakko-oire onkin vuotava nenä.
”Tietenkään näin ei tapahdu joka kerta, mutta jos mietin, ylireagoinko muihin oireisiin ja nenäni alkaa vuotaa, tiedän, että on aika sulkea ikkunaluukut, koska myrsky lähestyy. Joskus himoitsen tiettyjä ruokia, yleensä jotakin suolaista ja makeaa, mutta on vaikea sanoa, liittyykö tämä mieliteko juuri migreenin ennakko-oiresiin. Toisinaan taas menetän ruokahaluni täysin ja yritän syödä väkisin.”
Afasia eli vaikeus ymmärtää tai tuottaa puhuttua tai kirjoitettua kieltä on yksi Anniinan migreenin oireista, jota hänellä esiintyy ajoittain vain esivaiheen tai migreenikohtauksen aikana.
Vaikka hän olisi migreenin esivaiheessa, hänen on vaikea tietää milloin migreenikohtaus alkaa. Migreenipäiväkirjan pitäminen ja kaiken epätavallisen kirjaaminen auttaa tunnistamaan omat esioireet.
Jälkioireet seuraavat migreenikohtausta
Anniinan tuntemukset migreenin jälkeen ovat todella ikäviä ja hänellä on huono olla. Hän on huomannut, että tämä migreenin jälkitila on monelle vaikeaa ymmärtää.
“Kun palaan töihin migreenin jälkeen, olen edelleen jälkioirevaiheessa, mutta ihmiset ajattelevat, että migreenin täytyy olla ohi. Joudun kertomaan, että olen itse asiassa migreenikohtauksen viimeisessä vaiheessa ja että minulla on vielä oireita eikä olo ole vieläkään normaali.”
Anniinan jälkioireisiin kuuluu aina valtava jano, jota ei saa millään sammutettua. Yksi jälkioireista on valoherkkyys, vaikkakaan se ei ole yhtä vakava kuin itse migreenin aikana. Väsymys ja huimaus taas ovat vaikeampia hallita. Vakavan migreenikohtauksen jälkeen hän todella haluaisi pystyä nousemaan ylös ja olemaan aktiivinen.
”Kohtauksen jälkeen kehoni helposti vain romahtaa, vaikka kyseessä olisivat aivan yksinkertaiset asiat. Migreenin ”aivosumun” jälkeen en pysty keskittymään. Alan tehdä jotain asiaa, mutta ajatus ei pysy kasassa.”
Väsymys on ikävä jälkioire. Aluksi Anniinasta tuntuu kuin hän olisi palannut normaaliin olotilaan, ja sitten hän nukahtaakin yhtäkkiä. Migreenikohtaus on niin uuvuttava, ettei mikään määrä lepoa tunnu riittävän. Migreenin jälkioireisiin liittyy joskus pahoinvointia ja oksentelua.
Anniinan mukaan jälkioireiden vakavuus vaihtelee migreenistä toiseen eikä niitä toisinaan edes tule. Tämän takia hänen on erittäin vaikeaa tietää ennakkoon, mihin rahkeet riittävät ja mihin ei. Yhtä tärkeää kuin se, että ymmärtää migreenin lamaannuttavan vaikutuksen, on olla maltillinen sen suhteen, mihin realistisesti pystyy migreenikohtauksen jälkeen. Migreenin sairastavan on hyvä tiedostaa omat esi- ja jälkioireensa, sekä olla niistä avoin läheisille.
”Minulle on ollut suureksi avuksi, että muut ihmiset ovat tunnistaneet esioireeni”, Anniina kertoo.
