Suomessa vähintään joka neljäs asukas on yli 75-vuotias vuonna 20301. Ikääntyessä monen elimen toimintakapasiteetti heikkenee ja samanaikaisesti voi esiintyä useita sairauksia, geriatrisia oireyhtymiä sekä polyfarmasiaa2. Lääkkeiden riskienhallinta – etenkin ikääntyneiden kohdalla – on tärkeä strategia, jolla pyritään ehkäisemään tai vähentämään lääkkeiden käyttöön liittyviä riskitekijöitä, jotka voivat heikentää elämänlaatua, lisätä kuolleisuutta ja aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle3,4. Tämän vuoksi on tärkeää tunnistaa ikääntyneen toimintakykyyn heikentävästi vaikuttavia riskitekijöitä ja kehittää ennaltaehkäiseviä toimia heidän kotona-asumisensa tukemiseksi1,5-7.
Apteekeilla keskeinen rooli iäkkäiden lääkehoidon riskienhallinnassa
Viime vuosikymmenien aikana on kuvattu lukuisia lääkehoitoon liittyviä riskitilanteita sekä sairaaloissa että avohoidossa8,9. Koska suurin osa iäkkäiden lääkkeiden käytöstä tapahtuu kotona4,8,10,11, on apteekeilla tärkeä rooli pyrkiä tunnistamaan lääkehoidosta aiheutuvia riskitekijöitä ja ennaltaehkäisemään näistä aiheutuvia mahdollisia seurauksia.
Tutkimuksia lääkkeiden vaikutuksista iäkkäille on harvassa, mikä vaikeuttaa lääkehoitojen vasteiden ennustamista ja suositusten määrittämistä ikäihmisille12,13. Iäkkään potilaan odottamattomat vasteet lääkehoitoon verrattuna nuorempaan samaa sukupuolta olevaan ja samanlaisen ruumiinrakenteen omaavaan potilaaseen voidaan selittää muun muassa ikääntymisen myötä elimistössä tapahtuvista muutoksista, jotka vaikuttavat lääkeaineiden farmakokinetiikkaan ja farmakodynamiikkaan14.
Ikääntymisen vaikutus lääkeaineiden farmakokinetiikkaan
Ikääntymisen vaikutus useisiin fysiologisiin muutoksiin elimistössä ja lääkeaineen pitoisuuteen eli farmakokinetiikkaan on moninaista14-16. Yleisten fysiologisten muutoksien ymmärtäminen auttaa ennakoimaan lääkeaineiden imeytymisessä, jakautumisessa, metaboliassa ja erittymisessä tapahtuvia muutoksia iäkkällä2,14.
Ikääntymiseen liittyvät muutokset suolistossa, kuten mahahapon erityksen väheneminen, hidastunut vatsan tyhjeneminen ja vähentynyt suoliston verenkierto voivat vaikuttaa lääkeaineiden imeytymiseen. Lääkeaineen imeytymisnopeus voi myös muuttua, jos rasvaliukoinen lääke annostellaan iäkkäällä kuivan ihon kautta14. Ikääntymisen myötä kehon rasvakudoksen määrä kasvaa ja lihasmassa sekä kehon vesimäärä vähenevät, mikä vaikuttaa lääkeaineiden jakautumistilavuuteen kehossa ja niiden siedettyihin annoksiin. Rasvaliukoiset lääkeaineet jakautuvat ikääntyneen elimistön rasvakudokseen paremmin, mikä myös pidentää niiden puoliintumisaikaa. Tämä voi aiheuttaa lääkeaineen haittavaikutuksia, mikäli pidentynyttä puoliintumisaikaa ei huomioida lääkkeen annostelussa17.
Vesiliukoisten lääkeaineiden jakautumistilavuus puolestaan pienenee, mikä voi johtaa lääkeaineen plasmapitoisuuden toksisuuden kasvuun14. Lääkeaineiden aineenvaihdunnassa tärkeiden elimien, kuten maksan ja munuaisten toiminta heikkenee ja niiden koot pienentyvät iäkkäillä potilailla14. Kuitenkin merkittävimmät ikääntymisen tuomat fysiologiset muutokset tapahtuvat munuaisissa, mikä johtaa 10 %:n glomerulussuodosnopeuden (GFR) laskuun joka vuosikymmentä kohti jo 30 vuoden iän jälkeen18.
Ikääntymisen vaikutus lääkeaineiden farmakodynamiikkaan
Vaikka lääkeaineen farmakokinetiikka (pitoisuus) säilyisi ikääntyessä ennallaan, voi sen vaikutus (vaste) kehossa muuttua14. Ikääntymisen tuomat muutokset farmakodynamiikkaan sisältävät muutoksia muun muassa reseptorien määrässä ja niiden affiniteeteissa sekä näiden toiminnallisissa yhteyksissä elimistössä ja homeostaattisissa mekanismeissa. Nämä muutokset farmakodynamiikassa voivat vaikeuttaa lääkeaineiden oikeaa annostelua ja iäkkäät vaativat näiden muutosten vuoksi tarkempaa lääkehoitojen vasteiden seurantaa. Ikääntymiseen liittyvät farmakodynaamiset muutokset vaikuttavat erityisesti keskushermoston ja kardiovaskulaarisen järjestelmän toimintaan vaikuttaviin lääkeaineiden vasteisiin elimistössä14.
Lääkkeiden haittavaikutuksia voidaan ehkäistä
Haittavaikutuksien tunnistaminen iäkkäillä voi olla haastavaa niiden epätyypillisen esiintymisen takia19,20. Tutkimuksen mukaan iäkkäillä lääkehaittojen sairaalahoitoon joutumisen keskimääräinen määrä on 17% (nuoremmilla 4%), joista 88 % on ehkäistävissä21. Yleisesti lääkkeiden haittavaikutuksien riskitekijöitä voi olla itse potilas, sairaus, käytössä oleva lääkitys tai jokin muu tekijä. Kuitenkin tärkeimmiksi riskitekijöiksi geriatrisessa farmakoterapiassa on tunnistettu lääkeaineiden farmakologiset vaikutukset, että lääkevalmisteen käytön prosessiin (järjestelmään) liittyvät tekijät.
LOTTA-tarkistuslista on suunniteltu lääkehoitoon liittyvien riskitekijöiden tunnistamiseksi yli 65-vuotiaille lääkkeiden käyttäjille22. Juuri julkaistussa tutkimuksessa tunnistettiin kotona-asuvien 75-vuotiaiden (n=953) merkittävimmät lääkehoidon riskitekijät, joissa merkittävimpiin järjestelmällisiin riskitekijöihin kuuluivat seuraavat: ’hoitoon osallistui useampi kuin yksi lääkäri’ 48 %:lla asukkaista, ’lääkelista puuttui’ 43 %:lla sekä 35 %:lla ’puuttui säännöllinen seuranta’23. Lisäksi 35 %:lla asukkaista oli epäselvää lääkehoidon keston pituus. Koetuista lääkehaitoista merkittävimmiksi nousivat ummetus 21 %:lla asukkaista, virtsaamisongelmat 20 %:lla ja 17 %:a asukkaista raportoi epätavallista väsymystä. Lääkkeitä oli asukkailla käytössä keskimäärin 7 kappaletta ja 71 %:a heistä käytti enemmän kuin 5 lääkettä samanaikaisesti23.
NPS-FI-00180-08-2023
