Närästyksen oireet ja hoito
Närästys johtuu ylävatsan alueen toimintahäiriöistä, jotka voidaan jakaa toiminnallisiin dyspepsioihin ja refluksitautiin. Valtaosa ylävatsavaivoista selittyy toiminnallisesta dyspepsiasta, jossa maha täyttyy nopeasti ja ruoansulatus tuntuu heikentyneen. Siihen voi liittyä vatsakipua ja vatsan turvottelua.
Dyspepsian taustalla voi olla jokin elimellinen syy (esimerkiksi mahahaava tai keliakia), viivästynyt mahan tyhjeneminen, mahahapon erityksen häiriöt tai ruoansulatuskanavan kipu- tai reagointiherkkyys.
Refluksia eli mahan sisällön nousua ruokatorveen esiintyy länsimaissa jopa 30 prosentilla aikuisväestöstä. Refluksitaudista voidaan puhua, kun refluksia esiintyy toistuvasti ja aiheuttaa monenlaisia oireita. Oireilun taustalla on mahalaukun happaman sisällön nouseminen ruokatorveen ja sen oireita ovat nielemisvaikeus, närästys, paha maku suussa sekä rintakipu.
Hoitamattomana toistuva mahahapon nousu ruokatorveen voi ärsyttää ja vaurioittaa ruoansulatuskanavan limakalvoa, minkä seurauksena ruokatorvi voi haavautua ja tulehtua.
Närästyksen lääkkeetön hoito
Närästyksen hoitoon suositellaan ensisijaisesti kokeilemaan lääkkeettömiä hoitoja. Oireita voi vähentää välttämällä vatsaa ärsyttäviä ruokia (esim. sitrushedelmät, alkoholi, tomaatti, kahvi, sipuli, mausteinen ruoka, rasvainen ruoka, suklaa) ja pienentämällä annoskokoja. Tupakoinnin lopettaminen ja ylipainon vähentäminen voi myös helpottaa oireilua. Jos närästys vaivaa öisin, oireilua voi vähentää korottamalla sängyn pääpuolta esimerkiksi kirjojen avulla.
Närästyslääkkeiden käyttö osana hoitoa
Närästyksen taustalla voi olla myös lääkkeiden (esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden) haittavaikutukset. Joissain tilanteissa tällaisten lääkkeiden käyttöä voidaan vähentää tai välttää ja siten saada helpotusta oireiluun. Jos oireita ei saada hallintaan elämäntapamuutoksilla tai vatsaa ärsyttävien tekijöiden välttämisellä, voidaan turvautua lääkehoitoon.
Refluksitaudin lääkehoidossa suositellaan ensisijaisesti vatsahapon eritystä vähentäviä protonipumpun estäjiä eli PPI-lääkkeitä. PPI-lääkkeitä voi käyttää itsehoidossa korkeintaan kahden viikon ajan. Jos oireet jatkuvat, on syytä ohjata apteekin asiakas lääkäriin.
Muita lääkevaihtoehtoja ovat H2-salpaajat, antasidit, alginaatti-antasidiyhdistelmät ja sukralfaatti. H2-salpaajat estävät myös vatsahapon eritystä, mutta niiden vaikutusaika on lyhyempi kuin PPI-lääkkeillä. Antasidien teho perustuu mahahappojen neutralointiin ja alginaattivalmisteet muodostavat ruokasulan pinnalle suojakerroksen, joka estää mahahapon nousua ruokatorveen. Sukralfaatti muodostaa mahalaukun seinämän pinnalle kalvon, joka peittää haavauman tai ärtyneen alueen ja suojaa sitä mahahapolta.
Joissain tapauksissa PPI-lääkkeiden teho ei riitä oireiden hallintaan ja näissä tapauksissa voidaan saada lääkehoitoa tehostettua yhdistämällä lääkkeen rinnalle toisen ryhmän närästyslääke, kuten esimerkiksi alginaatti.
Asiakkaan ohjauksessa tulee apteekissa huomioida yhteisvaikutukset ja perussairaudet (esim. krooninen munuaisten vajaatoiminta), jotka voivat aiheuttaa ongelmia itsehoitolääkkeen valinnan kanssa. Kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa ei suositella antasidien tai PPI-lääkkeiden käyttöä omin päin ja PPI-lääkkeiden vaikutukset elektrolyytteihin (natrium- ja kaliumtasot voivat laskea) tulee ottaa huomioon lääkityksen sopivuutta arvioitaessa.
Milloin ohjata asiakas lääkäriin?
Joissain tilanteissa sydäninfarktin oireet voivat muistuttaa närästystä ja infarktiin liittyvä kipu saattaa kokonaan puuttua. Erityisesti silloin, kun närästyksen tunne liittyy rasitukseen tai ilmenee äkillistä rintalastan alaosassa tuntuvaa kipua uutena oireena, on syytä ohjata asiakas heti hoitoon.
Jos itsehoitolääke ei helpota oloa parissa viikossa tai oireet palaavat nopeasti lääkekuurin jälkeen, kannattaa myös kehottaa asiakasta olemaan yhteydessä terveyskeskukseen tai muuhun hoitavaan tahoon. Hoitamattomana jatkuva närästys voi saada ruokatorven limakalvolle aikaan tulehduksen ja haavaumia sekä kaventaa ruokatorvea.
Asiakas kannattaa ohjata lääkäriin myös, kun närästykseen liittyy nielemisvaikeutta, laihtumista, kuumetta, yleiskunnon laskua tai verisiä ulosteita tai oksennuksia.
Yhteenveto
Närästysoireiden taustalla voi olla kiireellistä hoitoa vaativa tilanne tai närästyslääke voi muuten olla ongelmallinen asiakkaalle, joten näidenkin itsehoitolääkkeiden kohdalla neuvonnan onnistuminen on tärkeää.
Haasteellisimpia ovat tilanteet, joissa asiakas ei tiedä tarvitsevansa neuvontaa ja haluaisi vain nopeasti ostaa lääkkeen apteekista. Näissä tilanteissa omatoimisen asiakkaan kiinnostuksen neuvontaa kohtaan voi herättää mainitsemalla esimerkiksi, että tällä lääkkeellä on tosi paljon yhteisvaikutuksia ja rajoituksia tiettyjen sairauksien kanssa. Tämän jälkeen asiakas usein herää kuuntelemaan ja kysymään lisää tietoa lääkkeestä – farmaseutin neuvojen avulla voidaan varmistaa turvallinen lääkehoito.
